Pidän blogia eikä minulla ole mitään sanottavaa

Aika karua huomata, että tämäkin koko blogi on täysin turha kaikille muille paitsi itselleni. Minulla ei olekaan niitä lennokkaita ideoita enää, joista minun täällä piti kirjoitella, vaan kirjoitan täysin samoista aiheista kuin kaikki muutkin. Eikä minulla ole edes sen kummemmin mitään uutta kerrottavaa noihin asioihin. Joten tällä kertaa ajattelin samaistua omaan virtuaaliseen minääni, ja kirjoittaa asioita, kuin omistaisin oikeasti lähes 100 hevosta ja 5 erillistä tallia. Sillä käytännössähän tämä olisi sula mahdottomuus.

Virtuaaliminäni on 35-vuotias naimaton ja lapseton nainen, joka on harrastanut ratsastusta koko ikänsä ja omistanut hevosiakin lähes 25 vuotta. Harrastuksiini kuuluu työnteko sekä armoton juhliminen vapaa-aikana, jota minulla ei todellakaan ole paljoa.

Päivä alkaa
Päiväni alkaisi kello 5:00, jolloin nousen ylös ja syön aamupalaa. Ja koska olisin sydänkohtauksen partaalla kaiken työnteon jäljiltä, söisin seisaaltani kuten lapsena luin Miltonin kasvattajan tehneen -hänellähän oli niin hirveä kiire, että ei kerennyt istumaan.
Pesen hampaani, juon 5 kuppia kahvia ja säntään tallille, jossa olen kello 6 aamulla.

Aamutalleihin en sen kummemmin osallistu, vaan sen tekevät kymmenet työntekijäni eri talleilla. Lähinnä kuuntelen kaikkien työntekijöideni toiveita, rehuvarastosta vastaavan luettelon tilattavista rehuista ja mahdollisesti kutsun eläinlääkärin tai kengittäjän paikalle tarvittaessa, mikäli tallimestari ei sitä ole vielä tehnyt.

Aamupäivällä ratsastan pari hevosta, jotka minulle hevostenhoitajat laittavat valmiiksi -lähinnä kisavalmiita hevosia, sillä aikani ei enää riitä nuorien ratsastamiseen. Usein hevoset on lämmitelty minulle.

Päivä etenee
Puolen päivän aikaan olen yleensä ratsastanut muutaman hevosen, ja sen jälkeen siirrynkin jo tallin toimistoon puhelimen ääreen. Minua harvoin näkee muualla, kun järjestän kilpailuja, otan kisaosallistumisia vastaan, roikun puhelimessa, käyn tilejä läpi, rekisteröin hevosia... Tallin toimistossa vietän aikaani yleensä ainakin neljään saakka, jonka jälkeen käyn vielä ratsastamassa.

Ilta
Iltatalleille osallistun harvoin, sillä yleensä istun tallin toimistossa puoleen yöhön saakka.

Työntekijät
Oikeasti tallissani ei lisäkseni ole kuin kaksi työntekijää, mutta todellisuudessahan eläinlääkäri ja muut viranomaiset olisivat laittaneet minut hevosenpitokieltoon, mikäli tällaisella henkilökunnalla yrittäisin huolehtia kaikista hevosista. Niinpä kuvitteellisia työntekijöitä tallista löytyy kymmeniä. Hevosenhoitajat, ratsuttajat, eläinlääkärit sekä kengittäjät, tallimestari, valmentajat, mitä kaikkea tällaisesta tallista voisi löytyä. Lisäksi vielä lukematon määrä alihankkijoita löytyy listoilta, kuten heinänmyyjä, rehunmyyjät, tilintarkasta (!) ja muita vastaavia.

Rahaliikenne
Koska oikeita virtuaalieuroja ei pahemmin tallin tileillä liiku, täytyy minun kuvitella rahaliikennekin.

Tulot:

• Tuet
• Sponsorit (kisamatkoille)
• Valmennustoiminta
• Kilpailujärjestäminen
• Hevoskauppa
• Hevosten koulutus
• Ratsastustunnit
• Oriaseman palvelut
• Kilpailupalkinnot
  

Menot

• Hevosten rehut
• Hevosten terveydenhoito
• Päivittäinen hygienia
• Työntekijöiden (+omani) palkat
• Kilpailumatkat
• Verot
• Luvat
• Tallirakennuksien ja maastojen kunnossapito
• Astutusmaksut
• Mahdolliset vuokrat

Jo pelkästään hevosten heinät tulisivat maksamaan noin 4 000 euroa kuussa, joten järkikin sanoo, että tämä tallikokonaisuus on ollut konkurssissa jo hyvän aikaa. Työntekijöitä on n. 10 vakituista, päivittäin töitä tekevää, joista jokainen tienaa n. 1 500 - 3 000 euroa kuussa.

Kilpailumatkoille menee riippuen siitä, mennäänkö ulkomaille vai kotimaahan, arviolta satoja euroja hevosta kohden / kilpailut. Ja koska olemme virtuaalimaailmassa, ilmoittelen yhtiin kisoihin yleensä jopa 30 hevosta kerrallaan.

Helppo C -luokasta eikä siitä ylöspäin pitkiin aikoihin, kilpailujen palkinnot ole tavarapalkintoja kummempia. GP-tasolla, riippuen kilpailusta, saattaa voittajan palkinto olla useita tuhansia, jopa satojatuhansia euroja.
Virtuaalimaailmassa GP-tasolla ei jaeta yleensä rahapalkintoja, eikä kellään ole varaa maksaa tuollaisia palkintosummia.

Tästä pääsemme siihen, että en tahdo ajatella kaikkea rahanmenoa, mitä Immortelle Parkissa voisi olla. Ajattelen mieluummin, että tämä on valtion hevosjalostusyksikkö, joten tuet ovat sitten hieman isompia. ;)

Kilpailumatkalla
Kilpailumatkalle lähdetään yleensä 3 rekan kanssa, joissa etuosassa on ihmisten majoitustilat (kulunut takapenkki, jossa siskonvuode) ja yksi rekka vetää n. 10 hevosta, ehkä vähemmän. Polttoaineisiin, lentolippuihin, kilpailuosallistumisiin jne menee aivan järjetön summa rahaa, mutta onneksi minulla ei tarvitse itse maksaa mitään, sillä sponsorimme ovat hyvin avokätisiä.

Kisamatkoilla viivytään 1-4 viikkoa, ja minun lisäkseni ratsastajia on mukana 3-4 kappaletta, vaikka kilpailuosallistumisissa lukeekin vain minun nimeni.

Vapaa-aika
Vapaa-aikaahan minulla ei ole, ja jos on, vietän sen lataamossa. Hyvällä tuurilla saatan saada sen verran vapaaviikkoja vuodessa, että suuntaan ulkomaille ostelemaan uusia hevosia. Illat menevät tietysti melko kosteasti, sillä usein minulla ei ole aikaa juhlia paitsi lomalla.