Yhyy, olen virtuaalisyrjitty

Nyt saatte nähdä kun aikuinen ihminen tekee itsestään naurettavan ja vajoaa totaaliseen itsesääliin.

Minua on jo pitkään vaivannut tunne, että varsinkin omien kasvatusrotujeni keskuudessa minua ei pidetä oikeastaan minkäänlaisena kasvattajana. Harvoin edes samojen kasvatusrotujen kasvattajat mainitsevat talliani milläänlailla kun on puhe kasvattajista. Kuitenkin koen itse saavuttaneeni jo oman asemani ja jalansijani kasvattajana kolmen vuoden puurtamisen johdosta.

Jos muut kasvattajat eivät työtäni arvosta, johtuuko se sukulinjoistani? Vai kenties vääristä painotuksista? Yleispainotteisista hevosistani? Vai eikö Immortelle Parkin luoma imago vain ole kiinnostava? Miten voisin parantaa näitä asioita?

Joskus "suurkasvattajallekin" tulee seinä vastaan -ketä varten oikeastaan tätä työtä teen? Pääasiassa aloitin kasvatuksen aikoinaan kiinnostuksesta venäläisiin rotuihin, erityisesti budjonnyihin. Virtuaalimaailman oma rotu, RBSH, jonka jalostuksessa käytetään myös budjonnyä, vei minut mukaansa. Minusta oli järkeenkäyvää kasvattaa virtuaalimaailmassa täysin virtuaalista rotua, joka vielä oli kehityskelpoinen ja elävä rotu monien mahdollisuuksiensa kanssa. Totta kai myöhemmin ymmärsin myös sen, että rotuun oli luotava omat linjansa, jotta kasvatustyö menisi eteenpäin.

Pääasiassa meillä on tällä hetkellä hyvin eläviä linjoja, hevosia moneen makuun. Tietysti taustalla pyörii paljon RBSH:n näitä kantahevosia, joista suurin osa ei ole ollut omistuksessani, kuten Chanétt, Danchello, Leviathan SZ, MVS Moria, Flourishing Bonanza jne. Mutta ilokseni olen huomannut, että tallissani on jo omiakin linjoja, kuten ensimmäisestä budjonnytammastani Muschasta tulevat linjaukset, samoin kuin omasta oristani Adrik SOV:sta. Kummatkin näistä hevosista on lisäksi palkittuja laatuarvosteluissa, samoin kuin iso osa niiden jälkeläisistä.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kasvatustyöni noiden rotujen parissa hakee vieläkin hieman suuntaansa. Ehkä se tekee Immortelle Parkin kasvateista niin ei-haluttuja virtuaalimaailmassa. Ehkä muutkin rodun harrastajat ovat huomanneet, etten ole täysin vielä löytänyt sitä omaa juttuani, vaan olen tällä hetkellä pääasiassa jatkanut muiden kasvatustyötä. Olisi se vain kiva, että omista kasvateistani jäisi virtuaalimaailmaan myöhemmäksikin jonkinlainen leima, sillä onhan Immortelle Park tällä hetkellä yksi suurimmista RBSH- ja budjonnykasvattajista (ei niitä kyllä montaa edes ole...). Tällä hetkellä vain näyttää, että jos minä pakkaan laukut ja lähden, lähtevät myös Immortelle Parkin hevoset ja noin 99% kasvateistani, joten niistä ei tule iloa muille harrastajille olemaan.

Sanoihan joku, kuullessaan Immortelle Parkin olevan jo kolmivuotias, että hänelle minä olen aina se noob joka kyselee yksinkertaisia asioita... Ehkä tuo kertoo jo riittävästi...

Pitäisi varmaan kuopata koko Immortelle Park ja aloittaa puhtaalta pöydältä jonkin eurooppalaisen "yleisseksikkäämmän" rodun parissa.

Lisäksi olen saanut oman kiusaajan virtuaalimaailmassa. Eräs henkilö on viime kuukausina nyt jo erittäin häiritsevästi puuttunut joka ikiseen ehdotukseeni ja mielipiteeseeni. Hän ei vaan tahdo ymmärtää minun kantaani asioihin. Totta kai mielipiteeni ovat hyvin kirveelläveistettyjä pääasiassa, mutta mielestäni kuitenkin kehityskelpoisia ideoita -tai edes harkitsemisen arvoisia. Hänellä kuitenkin tuntuu olevan tarve lytätä joka ikinen sanani. Mielestäni en häntä ole tähän provosoinut, sillä jos ihan yleisellä tasolla käydään jostain asiasta keskustelua ilman, että oikeastaan sanon kantaani suuntaan tai toiseen, ei sen pitäisi olla provosointia.

Kaiken niitti tuli tänään, kun hän lyttäsi jälleen yhden mielipiteeni. Hän takertui yhteen lauseeseeni, jonka olin ensin pohjustanut mielestäni riittävästi, selittänyt selvästi miksi olen tätä mieltä. Hän takertui tähän pikku lauseeseen, väänsi sen mieleisekseen ja teki minusta idiootin jälleen. En tiedä, eikö hän lukenut kommenttini alkua, sillä hän toisti omassa kommentissaan saman kuin minä hetkeä aiemmin. Ehkä hän ei vain ymmärrä ulosantiani tai sitten hän ei vain pysty laskeutumaan samalle aaltopituudelle kanssani voidakseen ymmärtää mielipiteeni. Tässäkin tapauksessa olin oikeastaan samaa mieltä hänen kanssaan, hänen piti vain päästä takertumaan lauseeseeni, joka ei mielestäni ollut edes vaikeasti ymmärrettävä.

Siinä teille itkua ja märinää tälle päivälle. Nyt, kun olen nolannut itseni lopullisesti tällä vuodatuksella ja menettänyt loputkin arvokkuudestani, voin tyytyväisenä jatkaa tätä noboiluani ja pysyä omalla ylhäisellä saarekkeellani keskellä tätä "hieman yksinäistä" virtuaaliharrastustani.