Samaistumista toimitusjohtajan hommiin, jälleen

Koska minusta on hirvittävän hauskaa yrittää samaistua tähän "pelihahmooni" aavistukseen, jolla on ikää 35-vuotta ja joka omistaa ainakin suurimman osan Immortelle Parkin osakkeista, olen taas miettinyt, millaista elämä olisi jos ihan TODELLA eläisin tässä maailmassa.

Olisinko ihan hirvittävän yksinäinen ihminen? Luultavasti, tai ainakin vähintään yhtä yksinäinen kuin tässä oikeassakin elämässäni, mutta pelimaailmassa olisin eritavalla yksinäinen. Ympärilläni häärisi satoja eri ihmisiä viikottain, mutta koska kaikki aikani menisi lankojen kädessä pitämiseen, en koskaan ehtisi solmia tai ainakaan pitää yllä yhtään toimivaa ihmissuhdetta. Ystäviä minulla saattaisi olla pari, joita näkisin ehkä vilahdukselta silloin tällöin, mutta mies- tai naisystävälle minulla ei koskaan olisi aikaa.

Viikkoni menisi erilaisten toimitusten tilausten, kilpailujärjestämisten, valmennusten ja hevosten ratsuttamisen sekä ostamisen ja myymisen lomassa, en koskaan kerkeäisi edes kahville parhaan ystäväni kanssa. Ainoat vapaailtani olisivat kilpailumatkoilla tai hevostenhakureissuilla, eikä noilla reissuilla ainakaan kävisi mielessä lähteä baariin bailaamaan tai harrastaa muutakaan kovin sosiaalista toimintaa.

Totta kai minulla olisi runsaasti hyvän päivän tuttuja, jotka tunnen lähinnä työni puolesta, mutta ei heitä voi ystäviin verrata. He ovat joko tavarantoimittajia tai asiakkaita tai valmentajia tmv, ja heille on vain hymyiltävä, ja kiistatilanteita, jotka parisuhteessa ja ystävyyssuhteessa ovat normaalia, ei pääsisi edes syntymään olosuhteiden mahdottomuuden vuoksi.

Tällaista turhaa pohdiskelua tällä kertaa. Minusta vain on niin hauska leikkiä tällä ajatuksella. Jossain vaiheessa alan pitämään kyllä tarinamuotoista sarjakuvablogia Immortelle Parkin tapahtumista, mutta siihen voi mennä PITKÄ AIKA.